Jussi sai tänään viimeisen harjoituspudotusliinan tiputettua joten kerholla on nyt uusi hyppymestari. Onneaonnea… Seppokin pääsi aloittamaan harjoituspudotukset, joten hyppymestaribileitä on alkukesälle tiedossa ainaski parit
Jussi “Swooppi” Seppänen pääsi heti mesukurssilta palattuaan tositoimiin ja lähti perjantai-iltana pudottelemaan oppilaita. Tätä tahtia kerholla on ainakin yksi uusi hyppymestari ennen kesäkuuta
Koulutus toimii ja hyppäämään pääsee! Vapun aikaisen hyppytoiminnan tuloksena, kolme hyppääjän alkua oli nousemassa B-luokkaan. Lauantaina Katri opetti ansiokkaasti teoriat ja piti kokeet. Kokeet menivät hyväksytysti läpi. ROK ROK ROK!! Eteenpäin mennään kokoajan. Hieno kerho - kaikki mukaan hyppäämään!!
Vapun jälkeinen perjantai vietettiin Skydive Oululla mitenkäs muutenkaan kuin hyppäämällä Pokia kerty noin kymmenen ja hauskaa oli! Niin oppilaat kuin kelpparitkin pääsivät tuulettamaan varjoa aurinkoisen Oulunsalon yllä niin paljon kuin vain energiaa riitti.
Kävipä siinä iltapäivän loppupuolella laskeutumisalueella pari Red Bull tyttöäkin, jotka sammuttivat janoisten sankareiden janon ja energiavajeen (kofeiini, tauriini + muut mömmöt saavat muuten ihmeitä aikaan tässä porukassa).
Kesä se vain lähenee ja tämä näkyi viikonloppuna uskomattoman kauniina säänä. Ilma oli lähes täydellinen koko viikonlopun ajan, joten hyppyjäkin kertyi itselle 10kpl.
Mitä tapahtuu, kun laitetaan yhteen kamera ja kypärä… No siitähän tulee kamerakypärä. 10stä hypystä yhdeksällä minulla oli kamera päässä ja siitähän sitten tarttui hieman materiaalia näppeihin. Koostin siitä pienen koosteen ja laitoin sen youtube-sivustolle.
Kiitokset kaikille hyppääjille, maahenkilöille ja ennenkaikkea lentäjille!
Hieno viikonloppu takana! Keli oli perjantain ja lauantaina mitä mainion, sunnuntainakin taottiin iltapäivään asti. Viimeisellä pokalla sateli vähän vettä, mutta mitäs siitä kun oli varjot mukana… Viikonlopun aikana OH-CNU pudotteli 26 pokaa hyppääjiä. Uusia A-luokkia (ainaski Markus) ja B-luokkia (Tatu) myönnettiin ja eka itsarin hyppäsi pari oppilasta. Muutenkin oppilassuoritukset olivat keskimäärin loistavia, jee. Kelpparit vetelivät legendaarisia liukuhyppyjä ja jokunen siipipukukin taivaalla vilahti. Jesh, lisää tällaisia viikonloppuja, kiitos!
Pokia tuli perjantaista sunnuntaihin joka päivälle ja kivaa oli. Tänään tuuli häiritsi oppilastoimintaa, mutta Seppo kävi tuulettamassa oppilasvarjoakin.
Viime perjantaina alkanut kurssi huipentui tänään ensimmäiseen hyppyyn.
Aamupäivästä kerholla oli paljon hyppääjiä odottamassa ja fiilis oli itselläni jännittynyt ja odottava. Parin tunnin odottelun jälkeen pääsin itse sitten vuoroon. Kentällä hyppymestari tarkasti kamat ja eikun koneeseen. Olin meidän pokasta ensimmäinen hyppääjä ja kun kilometrin korkeudessa hyppymestari avasi koneen oven ja katsoin alas, niin ensimmäinen ajatukseni kyllä oli, että “mähän en kyllä perkule tonne hyppää..” Mutta tätä vartenhan tänne oli tultu ja päätin, että kävi miten kävi, niin nyt hypätään! Sitten tuli komento: “Ovelle” ja kohta perään: “Mene!” Siellä sitä sitten oltiin jo ulkona roikkumassa. Vielä varmistava katse hyppymestariin ja kun hyppymestari vielä nyökkäsi, että kaikki ok, niin otin katseen ylös, päästin irti ja 101, 102…105. Ja kas vain, varjo auki ja lentää moitteettomasti. Tässä vaiheessa pelkotila laukesi ja rupesin ohjailemaan varjoa kohti maalialuetta. Laskeutuminen sujui suht ok, paitsi että loppuveto tuli hieman liian aikaisin, koska maa näytti tulevan kohti liian joutuin. Kuitenkin maahan tultiin kunnialla, vaikkakaan kaatuminen ei ollut aivan oppikirjan mukainen.
Joka tapauksessa kokemus oli aivan mieletön ja tässä sitä jo odotellaan innolla uutta hyppyä! Ja täytyy vielä todeta, että kurssirahoille tuli kyllä täysin vastinetta.